Maalarin unelma jatkaa täällä;
Vi fortsätter här;
http://mhlastu.blogspot.fi/
Tervetuloa
Välkommen
Maalarin Unelma
Hanna Sahla 044 503 5778
5.2.2015
14.11.2014
Kuppituolin uusi elämä
Tulin maanantaina Helsingistä kotiin, niin tälläinen odotti minua eteisessä:
kankaan alta kuoriutui tälläinen unelma... |
...vai kauhistus...? |
aikaa nähnyt ja lapsia pyörittänyt tuoli kaipasi ehostusta. |
ja kyllähän tuossa kelpaa taas istua ja pyöriä. :) |
6.11.2014
Talonpoikaistuolit
Tämä on ehkäpä haastavin projekti joka minulla on tähän asti ollut. Tässä hieman kuvakavalkaadia (jälleen kerran olen mielestäni ottanut ennen ja jälkeen kuvia kaikista tuoleista, mutta jostain syystä en ilmeisesti ole hätäpäissäni ottanut).
Ensin sain kaksi ehjää ja suht hyvässä kunnossa olevaa tuolia ja ajattelin, että no onhan näissä töitä (pyöreää muotoa ja monen monta maalikerrosta), mutta täysin hoidettavissa. Seuraavat kaksi tuolia, jotka sain olikin hieman kehnommassa kunnossa. Toisen oli joku riisunut osittain osiksi ja hajoittanut työn touhussa myös hieman liitoksia.
Ensin sain kaksi ehjää ja suht hyvässä kunnossa olevaa tuolia ja ajattelin, että no onhan näissä töitä (pyöreää muotoa ja monen monta maalikerrosta), mutta täysin hoidettavissa. Seuraavat kaksi tuolia, jotka sain olikin hieman kehnommassa kunnossa. Toisen oli joku riisunut osittain osiksi ja hajoittanut työn touhussa myös hieman liitoksia.
Tästä se lähti; ekan kerran sorvasin mallin mukaan jotain. Ja olisiko kolmas kerta kun oli sorvaustaltta kädessä. Kuka sanoi, ettei vanha koira opi uusia temppuja. ;) |
Mä en tule oikein sahojen kanssa juttuun. Ne tykkää mennä kovasti välillä vinoon mun kanssa, joten mies tuli hätiin ja sahasi... |
...ja höyläsi mulle jalat. |
Sitten sorvin ääreen...ihan kirjaimellisesti. Yllä malli ja alla valmisjalka. :) |
sitten koloja....kaikkiaan niitä joutui naputtamaan tuoliin 28kpl. Siinä meni tovi, mutta ois siinä kauemminkin voinu mennä. |
vanhojen osien sovittelua uusiin jalkoihin |
pikkasen vinksallaan on kaikki. ;) |
...yks jalka on hävinny! |
Tässä vaiheessa oli maalarilla jo hymy herkässä...ei oo totta, tulee hiano. |
Välillä tarvittiin kyllä kahvia työhuoneeseen...mut kuviot kahvikupissa kertoo fiiliksen kun tämä projekti oli käynnissä. <3 |
Tadaa....vähän ehkä on eriparia vielä, kunnes maalari teki taas ihmeitä. Ennen vanhaa käytettiin sellakkaa, niinpä käytin sitä nytkin. Kerroksia tuli kaikkiaan neljä, kirkasta ja oranssia. |
Asiakas sai vielä pienen bonuksen. Tiputuolin vanhat jalat saivat uuden elämän valokuvakehyksenä. |
Eiköhän näillä tuoleilla kehtaa seuraavatkin sata vuotta istuskella. ;) |
9.10.2014
Pyykkiteline - Klädstreck
Tästä se ajatus sitten lähti
Det här var början till min idè
Den här berättelse ska vara så långa, att jag hoppas att du orkar läsa den på finska. :)
Tämän projektin taustalle pitää ensin hieman tarinoida. Eli tällä kerralla ihan omaan käyttöön tuleva esine. En kunnostanut vanhaa, enkä ostanut uutta. Vaan tein vanhan näköstä uutta. ;) Itseasiassa kunnostin mä vähän vanhaakin, mut siitä tuonempana.
Tosiaan tuo yllä oleva pyykkiteline rupes olemaan tiensä päässä ja piti keksiä jotain muuta tilalle. Meillä kun tätä huonekorkeutta riittää, niin heitin miehelle ajatuksen ilmoille, että _hän_ vois tehdä mulle sellaisen puisen pyykkitelineen, jonka vois ripustaa kattoon ja vinssata ylös ja alas tarvittaessa. No sain vastakaikuna, että vaimo on hyvä ja tekee itse, niin minähän tein. Väsäsin telineen ihan raakalaudasta, höyläsin, tein lohenpyrstöliitokset ja upotetut välikappaleet. Opettelin käsihöylien käyttöä, säätöä ja teroitusta (opittava ei tällä saralla taida ihan heti loppua). Taltan käyttöä ja teroitusta. Kaikki siis tehty vanhanajanmalliin. Ei sähkötuokaluja. Ja niin ensimmäiseksi puutyöksi voisin sanoa olevani melko tyytyväinen. Voitte sitten kommentoida, että meneekö läpi vai ei.
Kiinnityksestä kun ruvettiin sitten puhumaan, niin homma karkas entisestään käsistä. Mies: "Kattoon pitää saada pylpyrät (väkipyörät), että lanka ei kulu heti poikki." Minä sitten rupesin googlettamaan ja totesin kuinka rumia väkipyörät ovat, kunnes eksyin ihanille vanhojen purjeveneiden sivuille. Mies tuli kotiin ja minä sitten että; "Mitäs jos ne pylpyrät tekis ite, niinku puusta?". No mieshän innostui. Katseltiin ja minä piirsin ja tein raakamallia ja mies sitten nikkaroi pylpyrät. Vaimo alias minä ihte opetteli solmuja ja pleissausta sillä välin.
Pylpyrät a lá H&M <- ei se kauppaketju vaan Hanna ja Martin. ;) |
Ja siellä se nyt roikkuu koko komeus katossa ja TOIMII! <3 (köyden kiinnityspisteet pitää vielä fiksata...patteri ei ole ehkä paras paikka.)
Se vanha asia jonka kunnostin tätä projektia varten; näetkö tuon ihme härvelin mikä on kiinni telineessä, ikkunan kohdalla. Tunnistatko?
Tunnistatko tästä kuvasta? |
lisää pyykkipoikiakin pitää laittaa telineeseen, niitäkin harjoittelin itse tekemään (ehkä joskus niistä sitten). :D |
Kaikki puuosat ovat mäntyä, joka on käsitelty ensin värjätyllä sellakalla noin 3-4krt, jotta saatiin haluttu vanha sävy ja sitten vahattu antiikkivahalla, jotta suuriin kiilto on saatu pois pinnasta. |
Mukavaa syksyn jatkoa, soittojanne odotellen....tilauksia otetaan vastaan. :)
18.9.2014
"Pate" the dog
Kesä 2014 oli täynnä työtä ja raadantaa. Mitenkäs teillä? Pääasiassa työn sarkaa oli täällä kotirintamalla, kun maalari maalasi taloa, ikkunoita ja kattokin tuli vaihdettua (siinä hommassa oli kyllä maksetut miehet hommissa ;)). Kiitos muuten Peltisepänliike Rönnkvistille mukavista hetkistä peltien parissa (tämä ei ole sarkasmia) <- ja tämä on sisäpiirin vitsi, anteeksi pyydän siis lukijoilta.
Mutta sen lisäksi, että tämä maalari maalasi taloa, kävin maalamassa toistenkin taloja (sisältä), sain lisää tuoleja korjattavaksi (niistä myöhemmin, kun saan hommat selvitettyä niiden kanssa...vaikeita tapauksia nääs) ja sitten mulle soitti rakas ystävä Riikka, että kuule; "et sä viitsis, viitsisit sää tehä mulle koiran!" Niin no ku ei mulla ole urosta siihen hommaan, mut onneksi pala vaneria löytyi.
Mutta sen lisäksi, että tämä maalari maalasi taloa, kävin maalamassa toistenkin taloja (sisältä), sain lisää tuoleja korjattavaksi (niistä myöhemmin, kun saan hommat selvitettyä niiden kanssa...vaikeita tapauksia nääs) ja sitten mulle soitti rakas ystävä Riikka, että kuule; "et sä viitsis, viitsisit sää tehä mulle koiran!" Niin no ku ei mulla ole urosta siihen hommaan, mut onneksi pala vaneria löytyi.
Tästä se lähti:
Tässä vaiheessa oli tiedossa rotu (tiibetinmastiffi) ja se, että orthexin postilaatikkoa kaveri kanniskelisi. |
Tässä kaveri on jo sahattuna ja odottelee jatkokäsittelyjä (hiontakone, kirurgiveitsi, petsi ja lakka...niistä on PaTe tehty). |
Ja siis saanko esitellä kaikille; tässä Pate!
melkoinen vahtikoira...ei kulje kukaan meillä sisään tai ulos. ;) |
Pate on hieman laihanpuoleinen, mutta eiköhän uudessa kodissa tuokin hoidu. |
Pate prkl....pois mun kukkapenkistä! |
Turkki kiiltää ja on se vaan komee. |
Pate odottelee uuteen kotiin pääsyä ja postin vahtitehtävien aloitusta. |
28.6.2014
Fotöljer
Jag tänkte att jag ska skriva på svenska i dag...bara att ni kan alla skratta. ;)
Jag är ju målare och har inte studerat tapetsering (är det verhoilua?). Jag har alltid gjort hantverk (bl.a. med symaskin, stickat, osv.). Och tycker att man kan lärä själv ganska mycket (yrityksen ja erehdyksen kautta, som man säger på finska). Och förstås i dag är det också lätta att kolla på nätet om man behöver hjälp.
Så, den här kunden hade sett att jag hade bekläd en av mina egen fötölj och frågade om jag skulle göra samma på hennes fötöljer. De här två fötöljer är kanske från 50 eller 60-talet och behövde en helt förnyelse (om någon vet mera om fotöljer, jag vill gärna höra om historien. Jos joku tunnistaa valmistajaa, vuosimallia olisin kiitollinen tiedoista. Itse en löytänyt mitään vastaavia netistä, en leimoja, en mitään tuoleista).
Jag är ju målare och har inte studerat tapetsering (är det verhoilua?). Jag har alltid gjort hantverk (bl.a. med symaskin, stickat, osv.). Och tycker att man kan lärä själv ganska mycket (yrityksen ja erehdyksen kautta, som man säger på finska). Och förstås i dag är det också lätta att kolla på nätet om man behöver hjälp.
Så, den här kunden hade sett att jag hade bekläd en av mina egen fötölj och frågade om jag skulle göra samma på hennes fötöljer. De här två fötöljer är kanske från 50 eller 60-talet och behövde en helt förnyelse (om någon vet mera om fotöljer, jag vill gärna höra om historien. Jos joku tunnistaa valmistajaa, vuosimallia olisin kiitollinen tiedoista. Itse en löytänyt mitään vastaavia netistä, en leimoja, en mitään tuoleista).
Ingenting fel med blå färg, men tyget hade sprickat och kudde var så gammal att de gick sönder när jag tar fotöljerna isär. Fotöljerna luktade som mormor. :) |
Kunden hade tänkt göra fotöljerna själv, men hade int tid, så hon hade redan börjat med den första fötöljen. |
Ben på fötöljerna var ganska dum gjort (tänkte jag) så de måste fixa. |
Och här...här är de färdig. Ganska snygg tycker jag. |
Från bakom. Benen reparerat, siklat och lackat två gånger |
Kund var mycket nöjd och till bonus fick hon en skatt. Jag hittade några gamla mynt innan fötöljer. |
10 penni från år 1963 och en 5 penni från 1971 |
Projekt var mycket krävande, men jag har alltid gillat utmaningar! Och jag är själv mycket nöjd. Kauniit eikö totta! |
9.6.2014
Välillä valkoisesta puuhun
Amerikkaan kadonnen sukulaisen ainoa jäämistö haluttiin putsata puulle ja siistiä. Hieno pieni kaappi olikin ja haastava työstettävä. |
Täytyy sanoa, että uudet nupit istuu kaappiin aivan mielettömän upeasti. Ootraus onnistui hienosti ja kirsikkana kakun päällä avainreiän peitinlevyn laittaminen. Ja asiakas kiitti. :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Blogiarkisto
-
▼
2015
(1)
- ▼ helmikuuta (1)
-
►
2014
(16)
- ► marraskuuta (2)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2013
(5)
- ► marraskuuta (5)
Tietoja minusta
- Hanna
- Vuonna 80 syntynyt, kolmen ihanan lapsen äiti. Rakas mies rinnalla. Koiria ja käärme.