14.11.2014

Kuppituolin uusi elämä

Tulin maanantaina Helsingistä kotiin, niin tälläinen odotti minua eteisessä:

kankaan alta kuoriutui tälläinen unelma...
...vai kauhistus...?
aikaa nähnyt ja lapsia pyörittänyt tuoli kaipasi ehostusta.
ja kyllähän tuossa kelpaa taas istua ja pyöriä. :)

6.11.2014

Talonpoikaistuolit

Tämä on ehkäpä haastavin projekti joka minulla on tähän asti ollut. Tässä hieman kuvakavalkaadia (jälleen kerran olen mielestäni ottanut ennen ja jälkeen kuvia kaikista tuoleista, mutta jostain syystä en ilmeisesti ole hätäpäissäni ottanut).

Ensin sain kaksi ehjää ja suht hyvässä kunnossa olevaa tuolia ja ajattelin, että no onhan näissä töitä (pyöreää muotoa ja monen monta maalikerrosta), mutta täysin hoidettavissa. Seuraavat kaksi tuolia, jotka sain olikin hieman kehnommassa kunnossa. Toisen oli joku riisunut osittain osiksi ja hajoittanut työn touhussa myös hieman liitoksia. 

Kuva tästä vaaleansinisestä unelmasta ennenkuin olin tehnyt tuolille mitään. Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että vanhoja huonekaluja ei pistetä osiin, jos se ei ole välttämätöntä. Yleensä siinä touhussa vain hajoaa vanhat puuosat, jotka ovat tiukasti kiinni.
Tässä siis kaksi parempikuntoista putsattuina ja käsiteltyinä, vaaleansininen tuoli takana oikealla kasattuna mutta vielä käsittelemättömänä ja neljännen huonokuntoisimman tiputuolin kohdalla mietin tässä vaiheessa, että mitä ihmettä mä tälle keksin.

Syynä mietiskelyyn olivat jalat, jotka joku oli melko hölmöstä kohdasta joskus lyhentänyt. Vaihtoehtona mietittiin miehen kanssa mm. jalkojen jatkamista, mutta todettiin, että uusi koivu hyvin tumman ja huonokuntoisen rinnalla voisi näyttää aika hölmöltä ja mietimme myös sitä, että tuleeko liitoksista tarpeeksi tukevat ja varmat. Kysyimme siis asiakkaalta, että mitä hän haluaa asian kanssa tehdä ja päädyimme kokonaan uusiin jalkoihin.

Tästä se lähti; ekan kerran sorvasin mallin mukaan jotain. Ja olisiko kolmas kerta kun oli sorvaustaltta kädessä. Kuka sanoi, ettei vanha koira opi uusia temppuja. ;)
Mä en tule oikein sahojen kanssa juttuun. Ne tykkää mennä kovasti välillä vinoon mun kanssa, joten mies tuli hätiin ja sahasi...
...ja höyläsi mulle jalat.
Sitten sorvin ääreen...ihan kirjaimellisesti. Yllä malli ja alla valmisjalka. :)
sitten koloja....kaikkiaan niitä joutui naputtamaan tuoliin 28kpl. Siinä meni tovi, mutta ois siinä kauemminkin voinu mennä.
vanhojen osien sovittelua uusiin jalkoihin
pikkasen vinksallaan on kaikki. ;)
...yks jalka on hävinny!
Tässä vaiheessa oli maalarilla jo hymy herkässä...ei oo totta, tulee hiano.
Välillä tarvittiin kyllä kahvia työhuoneeseen...mut kuviot kahvikupissa kertoo fiiliksen kun tämä projekti oli käynnissä. <3
Tadaa....vähän ehkä on eriparia vielä, kunnes maalari teki taas ihmeitä. Ennen vanhaa käytettiin sellakkaa, niinpä käytin sitä nytkin. Kerroksia tuli kaikkiaan neljä, kirkasta ja oranssia.
Siinä ne on. Kaikki neljä. Jokainen oma persoonansa; vähän eri korkusia ja näkösiä, mutta kuitenkin samanlaisia. Jokaisen tuolin jalat koivua, istuimet ja selkänojat mäntyä, niinkuin siihen aikaa oli tapana.
Asiakas sai vielä pienen bonuksen. Tiputuolin vanhat jalat saivat uuden elämän valokuvakehyksenä.
Eiköhän näillä tuoleilla kehtaa seuraavatkin sata vuotta istuskella. ;)

Tietoja minusta

Oma kuva
Vuonna 80 syntynyt, kolmen ihanan lapsen äiti. Rakas mies rinnalla. Koiria ja käärme.